Roboharju: Erasmus+ -matkalla

Robotiikan kerhotoiminta ei ole vain pelkkiä robotiikkakilpailuja. Koulumme on jo pitkään ollut mukana erilaisissa kansainvälisissä Erasmus+ -hankkeissa, jotka mahdollistavat opettajien ja oppilaiden välisen yhteistyön Euroopan alueella. Tällä hetkellä käynnissä olevien hankkeiden aiheet liittyvät steretypioihin ja tasa-asrvoon, kulttuuriperintöön ja opetusteknologian hyödyntämiseen, mutta myös robotiikkaan. Erityisesti koulumme koordinoima STROBOS -hanke (STEM through robotics) keskittyykin robotiikan hyödyntämiseen matematiikan ja luonnontieteiden opiskelussa. Tämän hankkeen ensimmäinen varsinainen vierailumatka Sloveniaan tehtiin viikolla yhdeksän. Mukana matkalla oli rehtorimme Karin lisäksi kaksi opettajaa ja kahdeksan oppilasta seitsemänsiltä luokilta. Tästä postauksesta voittekin lukea oppilaiden kokemuksista matkalle valmistautumisesta ja matkan ajalta.

 

 

 

 

 

 

 

Unohtumaton viikko Sloveniassa

Lähdimme sloveniaan Erasmus+ projektille kolmen opettajan ja kahdeksan oppilaan porukassa. Yövyimme slovenialaisissa perheissä. Perheessäni jossa yövyin oli minun ikäiseni tyttö Ana, hänen äiti ja isä, Anan serkku ja hänen vanhempansa ja yksi puolalainen minua nuorempi tyttö Zuzan. Osallistuminen oli mielestäni hauskaa ja mielenkiintoista. Luultavasti ilman robotiikka harrastusta en olisi koskaan tällaiselle reissulle päässyt ja saanut näin ihania muistoja. Aluksi minua jännitti eniten että miten tulen toimeen perheen kanssa. Minua mietitytti myös paljon mitä tulemme syömään ja touhuamaan perheen kanssa. Minua myös jännitti että jos minulla tulee koti-ikävä tai en pärjää vieraassa perheessä hyvin. Perheessä on oltava erittäin sosiaalinen ja pitää olla valmis syömään paljon.:-)  Voisin suositella tälläistä reissua sellaiselle ihmiselle joka on valmis sanomaan omat mielipiteensä ääneen, sosiaalinen ja uskaltaa tutustua ja jutella uusille ihmisille.

 

Huomasimme matkallamme että slovenialaiset ovat todella positiivisia ja sosiaalisia. Slovenialaisissa kouluissa ei pidetty ollenkaan ulkovälitunteja, joka vähän ihmetytti meitä. Slovenialaisilla aikuisilla oli lyhyemmät työpäivät, kuin suomalaisilla aikuisilla. Heidän kaupungissa oli perinne, että isot karvaiset möröt (Kurent) karkoittavat talven pois. Sloveniassa asukasluku oli huomattavasti pienempi kuin Suomessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä reissaajalta vaaditaan?

Parasta reissussa oli uusiin ihmisiin tutustuminen ja unohtumattomien muistojen saaminen. Raskainta oli sopeutua erilaiseen kulttuuriin ja erilaisiin ihmisiin ja elää viikko vieraan ihmisen perheessä. Kokoajan piti olla sosiaalinen ja valmis puhumaan muille ihmisille. Tälläisellä reissulla voi kuitenkin saada uusia ihania ystäviä, oppia lisää muista kulttuureista ja ennen kaikkea saada upeita muistoja joita ihan joka ikinen ei saa. Mielestäni reissulle kannattaa valmistautua siten että on valmis puhumaan vieraille ihmisille ja pitää olla valmis siihen että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tavat. Henkisesti pitää olla valmis siihen että vieraassa perheessä oleminen vaatii hermoja ja pitää sopeutua täysin erilaisiin tapoihin ja perinteisiin. Opettajien kanssa matkustaminen on välillä raskasta mutta myös mukavaa. Opettajien kanssa matkustaminen on erilaista kun matkustaisi oman perheen kanssa. Ehdottomasti voisin osallistua uudestaan samankaltaiselle reissulle. Viikko oli mielestäni juuri sopiva aika tämän kaltaiselle reissulle.

 

Asuminen perheessä

Perheessä asuminen oli ensimmäisenä päivänä hieman kiusalista. Mutta jo toisena päivänä alkoi olla jo vähemmän kiusallista. Ja google-kääntäjää oli pakko välillä käyttää.  Perheissä yleensä on viikon aikana ruokana paikallista perinne ruokaa, joka oli ainakin yleensä hyvää, riippuu tietenkin perheestä.  Englannin kielen puhuminen on joillekin vaikeaa ja sitä on välillä vaikeaa ymmärtää, koska se ei kuulosta samalta kuin silloin kun suomalaiset puhuvat englantia.  Perheen tavat ja tottumukset vaihtelevat ja riippuvat aika paljon. Sloveniassa kuitenkin aamupala syötiin arki-aamuisin koulussa, sillä koulussa tarjoiltiin aamupala pienellä jonka vanhemmat maksavat etukäteen.

Slovenialaisessa koulussa

Koulurakennus oli pieni ja mukava. Sisältä koulu oli hieman vanhemman näköinen, mutta silti kiva käydä. Luokat olivat melko saman kokoisia kuin omassa koulussamme ja niihin mahtui iso määrä oppilaita. Luokissa oli huonompi ilmanvaihto verrattuna Suomen kouluihin. Oppilaat eivät päässeet ulkoilemaan joka välitunnilla, mutta se ei tuntunut haittaavan heitä. Koulussa oli siisti ja toimiva ruokala ja wc-tilat. Oppilaita koulussa oli noin saman verran kuin omassa koulussamme. Koulussa oli 6-15 -vuotiaita oppilaita. Oppilaiden asenne koulunkäyntiä kohtaan oli myönteinen. Kaikki olivat iloisen oloisia koulussa. Oppilaat olivat mukavia kaikille. He auttoivat ja neuvoivat myös meitä vieraita. Oppilaiden kanssa oli helppo tulla toimeen ja kiva pysähtyä juttelemaan käytävillä. Vaikutti siltä, että heillä on hyvä henki koulussa ja heidän on mukava saapua sinne.

Työskentely robotiikan parissa

Lähdimme Sloveniaan harjoittelemaan robotiikkaa, tutustumaan uusiin ihmisiin ja kokemaan uusia asioita. Sloveniassa työstimme robotiikkaa pajojen avulla, joissa oli muitakin oppilaita Puolasta, Turkista ja Sloveniasta. Pajoissa opimme paljon ohjelmointia ja rakentamisen tekniikoita. Käytimme omassa ryhmässäni paljon aikaa ohjelmoinnin parissa ja leikkimällä erilaisilla sensoreilla. Työskentelimme paljon eri ryhmissä alku viikosta, mutta kun reissu läheni loppua ryhmät muuttui pysyviksi, koska saimme haasteen. Haasteessa oli tarkoitus selviytyä radasta kolmessa minuutissa. Rata koostui ensin pienestä ohjelmointi testistä, jossa testattiin kuinka hyvin oppilaat suoriutuu ohjelmoimisesta. Ohjelmoinnin jälkeen tuli ajamisharjoitus, jossa oli tarkoituksena kerätä pieniä palloja piste alueelle. Pisteitä oli tarjolla yhteensä 70. Radasta kokonnaisuudessaan piti suoriutua itse tekemällä robotilla ja ohjelmoinnilla. Työskentely sujui rattoisasti. Ongelmia oli kaikilla, mutta ne oli ratkottavissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ptuj, Slovenian vanhin kaupunki

Ptuj on Slovenian vanhin kaupunki, se on aika pieni mutta todella kaunis. Parhaimmat näkymät löytyy varmaankin Ptujn linnasta josta näkee aika hyvin koko kaupunkia ja sen jokea. Drava-joki on aika leveä ja tuo kaupunkiin myös useita siltoja ja paljon kauneutta. Ptujn vanhassa kaupungissa on paljon hienoja rakennuksia ja nähtävyyksiä. Siellä on kuitenkin aika paljon mukulakivi katuja, joten mukavat kengät ovat suositeltavat. Suosittuja siellä ovat kirkot joita on monia ympäri kaupunkia. Lyhenkin vierailun aikana ptujn oppi tuntemaan helposti ja huomasi että siellä on monia erilaisia aktiviteetteja. Ihmiset siellä olivat myös mukavia ja vieraanvaraisia. Itse lähtisin kyllä mieluusti uudelleen!

Vierailu Mariboriin

Maribor on alueen hallinnollinen keskus ja eräänlainen alueen pääkaupunki. Matkustimme sinne tutustumaan yliopiston robotiikkaopetukseen ja vierailemaan tiedekeskuksessa.

Yliopistolla meille esiteltiin robotiikka haasteita osia millä rakennetaan robottia ratkaisuja mitä voi käyttää miten toimii sensorit ja muuta kiinnostavaa. Tutustuimme myös teollisuusrobotiikkaan ja pääsimme kokeilemaan kolmea erilaista robottia. Keltainen robotti oli rakennettu tunnistamaan noppa, nostamaan se ylös ja heittämään se takaisin alustalle. Sitten robotti selvitti kameran avulla mikä numero nopassa näkyi. Jos numero oli kuusi, sai palkinnon. Toinen robotti tunnisti ihmishahmon 3-ulotteisen kameran avulla. Kun sille heilutti, se otti alustalta suklaapatukan. Kun ojensi käden ja avasi nyrkin, robotti ojensi suklaapatukan ihmiselle.

Tulimme oppimaan uutta robotiikasta, ja monista haastekilpailuista, sekä saamaan uutta innostusta robotiikan parissa.

Tiedekeskuksessa oli paljon tekemistä, siellä ajateltiin, että leikkimällä oppii
Ajatus sopikin täydellisesti tähän paikkaan. Meille esiteltiin ja annettiin itse kokeilla illuusioita ja monia eri toiminnallisia tehtäviä, esimerkiksi plazma valomiekka tai piikkituoli.
Ja sitten meidät pyydettiin rakentamaan ja ohjelmoimaan robotti Lego-osista
Koulu valitsi tämän paikan käymistä varten koska tämä on erinomainen tila oppia ja pitää hauskaa samalla.

 

 

 

 

 

 

 

We went to Slovenia to Erasmus+ project with three teachers and eight students. We stayed with host families. I think being in this kind of trip was very interesting and fun. I was a little scared and nervous at start but after a few nights with the family everything was great. You have to be very social and you have to be ready to eat a lot. The best thing in this trip was to get new friends. If you are going to participate on that kind of trip, you have to be ready to talk to total strangers. People are different and they have different maners and it’s hard to feel comfy with it in so short time. Traveling with teachers is sometimes hard, but it’s still nice. It’s different to travel with teachers than with your own family. I could defenetly go again to Erasmus+ project.

During our trip we noticed that Slovenian are really positive and very social. We were surprised that during the school day there weren’t any breakes in the yard. Slovenian adults had shorter working days than Finnish adults. They have a tradition in city of Ptuj that big hairy monsters (Kurent) tried to expel the winter away. Population in Slovenia is considerably smaller than in Finland. Living with Slovenian family was great and good experience. Food was good and people were very nice. I met their relatives and they were really nice too. During the trip to Slovenia there was a carnival which was very interesting.

At the beginning it was little bit weird to stay with strange family and people that I hadn’t met before. However I managed to get used to it surprisingly quickly. As an experience the trip was very unique and I found some positive and negative things while living with the family. Customs and habits of the family was somehow different than in our own family. . Indoor footwear was recommended to use at school as well as at home. We ate salad from the different plate than the main food. Maybe the biggest difference was that salad was eaten by hand – of course not in every family. The most favorable food was chicken. We ate chicken almost with every meal. Every meal was also offered with soup. Many families had also pets.

The school building in Slovenia, Ptuj was small and nice. Classes were about same size that in our school. School had a nice and clean cafeteria. There were about 400 students. Students were nice at school and seemed that they are happy to go to school.

We went to Slovenia practise robotics and programming. In Slovenia we studied robotics in workshops whit new friends from different coutries. We got a challenge that we have to built a robot. The robot needed to go through the challenge. In the challenge first you needed program the robot to go to the place where you can start the second part of the challenge: skill part. In skill part you have to drive the robot to get points

Ptuj is the oldest town in Slovenia. It is small but really beautiful. Ptuj castle has the best view, you can see almost the whole town from there and also the river. In Ptuj there is a lot of churches everywhere in the city and a lot of activities. I would recommend Ptuj and would happily go back there anytime!

The University of Technology in Maribor here deals with many different robotics parts and the species most common is the follow line. Follow line is a challenge where the goal is to overcome all obstacles by driving a black line along a white platform.First, for us was presented robotics chellenges and Robotics components from robots are made Solutions to what you can use.

Next we looked at industrial robotics and we got to try three different robots. The yellow robot was built to recognize the dice, raise it up and throw it back on the platform. Then the robot was using the camera to figure out which number was visible in the dice. If the number was six, received a prize. The other robot recognized the human figure with a 3d camera. When you waved it,  took a chocolate bar from the tray. When you stretched out a hand and opened a fist, the robot put forth a chocolate bar on your hand.

We came to the university to learn the new and see, and the many challenge races. That this place would evoke more our interest to robotics.

We was a lot to do with playing to learn  fit perfectly into this place we were presented and given ourselves to try out the experiments and many different games which were found there for example Plazma light sword or barbed chair.
And then we were asked to build and program the robotic Lego parts, the school chose this place for visiting because this is an excellent mode to learn and have fun at the same time.

 

#ROBORIKSU: Riihimäellä opiskellaan VEX IQ robotiikan kehitysalustan avulla robotiikkaa, teknistä rakentelua ja ohjelmointia. Harjunrinteen koulun robottikerhossa ja Riihimäen lukiossa oppilailla on mahdollisuus laajentaa osaamistaan robotiikan taitajina ja osallistua robotiikan kilpailutoimintaan, sekä robotiikkatapahtumiin. Riihimäellä järjestettiin  kolmannet viralliset VEX IQ Suomenmestaruuskilpailut 10.-11.2019, ensimmäiset VEX Robotics (EDR) Suomenmestaruuskilpailut 9.1. ja  ensimmäiset kansainväliset VEX IQ robotiikan European Open kilpailut 12.-13.1. 2019. Neljä Riihimäen kaupungin robotiikkajoukkuetta on saavuttanut osallistumisoikeuden robotiikan MM-kilpailuihin Louisvilleen, Yhdysvaltoihin huhtikuussa 2019.  Kerhon toiminnasta vastaa opettaja Reetta Viitanen