Kolumni: Riihimäellä yli 15 vuotta

Kuva Lotta Laevuo

Olen katsellut yli 15 vuotta samaa ikkunamaisemaa kuin Samuli Paronen naapuriasunnon aktiivivuosinaan. Se on ihan kaunis maisema. Maisema takapihalle ja kadulle voisi olla toki vieläkin vehreämpi. Se on kuitenkin rauhallinen ja joskus myös sopivasti villi päristelevine teini-ikäisineen.

Ihmisillä on eri iässä eri käsityksensä kaupungistaan, mutta kaikki sopivat elämään yhdessä sulassa solussa, jos ympäristö kehittyy kestävästi käyttäjilleen sopivalla tavalla. Itse pärinäpoika-ajoistakin selvittyäni uskallan näin sanoa.

Suoritin yli 20 vuotta sitten Riihimäen lukion asuessani Lopella. Lopella ei tuolloin vielä lukiota ollut. Noistakin ajoista Riihimäki on omalla tavallaan kehittynyt. Asuessani aikuistuttuani ja asevelvollisuuden suoritettuani sekä Tampereella että Helsingissä kaipasin koko ajan pienempään kaupunkiin lähelle entisiä asuinseutujani Hyvinkäätä ja Loppea. Mielestäni Riihimäki on vehreämmän infrastruktuurin myötä esteettisestikin entistä viihtyisämpi.

Riihimäki on monessa asiassa edelläkävijä.

Vuonna 2009 kuulin ilokseni, että Riihimäki haluaa olla myös Reilun kaupan kaupunki ja kolme vuotta myöhemmin arvonimi vahvistettiin. On ollut hienoa nähdä kaupungin olevan monessa asiassa edelläkävijä ja edesauttavan aktiivisesti Reilun kaupankin tavoitteita. Meidän ei sovi unohtaa, että Riihimäki on osa Suomea ja suurta maailmaa. Voimme olla omissa tekemisissämme esimerkkinä paikallisesti, mutta myös yhteiskunnallisella tasolla ja sitä kautta jopa koko maailman silmissä.

Riihimäki on ollut sijainniltaan hyvä liikenneyhteyksineen. Viime vuosina yhteyksissä palveluineen on tapahtunut valitettavia huononnuksia. Toivottavasti suljettujen ovien takana ymmärretään, että ekologisemmalla joukkoliikenteellä on paljon enemmän merkitystä muutenkin kuin bisnesmielessä. Huononnukset eivät rohkaise ihmisiä tulevaisuuden palveluiden pariin. Näkisin mielelläni toimivan joukkoliikenteen osana julkisia palveluita tulevaisuudessakin.

Luonnon on oltava ylpeyden aihe, kaupungissakin.

Yksi eniten minua häiritseviä asioita kaupungistumisessa on asukkaiden luontosuhteen tila. Kaupunki- ja lähiluonto on monille yhä vaikeammin tavoitettavissa. Viheralueet asutuksen läheisyydessä (200 m – 3 km) on siksi entistä tärkeämpi säilyttää. Suomalaisille luonnon on oltava ylpeyden aihe, kaupungissakin.

Lukuisat vanhat elinympäristöt ovat katoamassa eikä tuotantoeläimiäkään näy enää juurikaan edes kaupunkialueen liepeillä. Ympäristön monimuotoisuus heikkenee, ellemme ala toden teolla suojelemaan ja ennallistamaan alueita, jotka sellaiseen sopivia ovat. Teollistuminen tehotuotantoineen alkaa saavuttaa maailmalla paikoin kestämättömyyden rajoja. Jokainen voi omilla arkielämän päätöksillään kantaa edes jossain määrin kortensa yhteiseen kekoon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Ihmisen vaikutus ilmaston muutokseen näkyy Riihimäelläkin.

Kaikenlaisen energiatuotannon päästöt kasvattavat kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä ja takaisinheijastusvaikutuksen vuoksi se lämpenee. Riihimäki ei suurkaupunki ole, mutta siitä huolimatta ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen näkyy myös Riihimäen kokoisissa kaupungeissa. Tilastojen mukaan kaupungeissa sataa ja tuulee enemmän kuin maaseudulla, ja kaupungit hehkuvat lämpöä niin, että niissä on usein jopa muutaman asteen lämpimämpi kuin niiden ulkopuolella. Viheralueiden ja metsien säilyttäminen puolestaan kompensoi takaisinheijastusvaikutusta ja ilman saastumista.

Puhtaan, mahdollisimman saasteettoman ympäristön vaikutukset terveydelle ja viihtymiselle on tutkitusti todettu. Niillä on merkitystä menestyvän kaupungin kannalta. Kaikenlaisten asukasryhmiemme toimeentulo jatkossa on meidän käyttäytymisemme varassa. Kaupunkilaiset voivat jokainen asenteillaan ja päättäjät kestävillä päätöksillään edesauttaa Riihimäen houkuttelevuutta hyvälle elämälle jatkossakin. Työtä sen eteen tarvitaan joka hetki.

Cristian Laevuo, luonnonsuojelija, opiskelija (Kestävän kehityksen amk, Erä- ja luonto-oppaan at)

Kolumni on julkaistu Riihimäen kaupungin 2/2017 Koti & Kaupunki -asukaslehdessä.