Jotain uutta, jotain vanhaa

High Line Park on vehreä keidas keskellä suurkaupunkia. Kulkijoita riittää.

Kaupunkisuunnittelija kaupunkilomalla? Ei toimi! Tänä kesänä pyörittelin mielessäni keskusteluja, joita olimme keväällä käyneet riihimäkeläisten kanssa rakennetun ympäristön työpajassa. Osallistujat kertoivat keskustan tyhjiksi jääneiden tilojen ja rakentamattomien tonttien aiheuttamasta viihtyvyyshaitasta ja toivoivat kipeästi asiaan ratkaisuja. Niinpä kesälomamatkalla New Yorkissa tuli taas katsottua ja kuvattua kaupunkia suunnittelijan silmin inspiraatiota ja oppia hakien.

High Line Park on esimerkki innovatiivisuudesta ja rohkeudesta.

Kävelin – lukuisten muiden turistien tavoin – New Yorkin High Line Parkissa, joka on puistoksi ja kävelyraitiksi muutettu vanha teollisuusraiteen linja. Raitin pituus on reilut 2 km, ja se kulkee omassa tasossaan kadun yläpuolella kortteleiden välissä. Raitille pääsee kadulta useammasta eri kohdasta ja koko reitti on esteetön. Paikoitellen raitilta avautuu upeat näkymät Hudson-joelle ja kävelyretki antaa mahdollisuuden katsella myös ympäröiviä kortteleita rakennuksineen hieman uudesta näkökulmasta. Raitilla järjestetään opastettuja kävelyretkiä sekä monenlaisia tapahtumia. Ylläpidosta vastaa yhdistys yhteistyössä kaupungin kanssa. Helsingissä puolestaan vanhan teollisuusraiteen linjan ovat saaneet käyttöönsä pyöräilijät.

High Line Parkissa toteutus on yksinkertaisen tyylikästä.

High Line Park on hieno esimerkki vanhan kaupunkiympäristön innovatiivisesta ja rohkeasta uusiokäytöstä. Viime vuosikymmeninä kaupungeissa on tapahtunut kehitystä, jossa lähellä keskustaa sijainneita teollisuustoimintoja on siirtynyt kaupunkien laidoille ja aikaisemmin varsin suljettuja alueita ja rakennuskokonaisuuksia on avautunut kaupunkilaisten käyttöön. Rosoiset, tavallisesta asuin- ja palveluympäristöstä poikkeavat alueet ovat toimineet kasvualustoina monenlaiselle uudelle kaupunkikulttuurille.

Vastakohdat muodostavat kiinnostavaa kaupunkiympäristöä. Historia on vahvasti läsnä.

Tilapäiset toiminnot luovat uutta.

Myös tilapäiset toiminnot voivat luoda uutta, kiinnostavaa kaupunkia. Tilapäistä käyttöä luonnehtii toiminnan kokeileva luonne ja määräaikaisuus; tilapäinen voi olla hetkellinen tapahtuma tai pitkäjänteisempää kehittämistä. Tilapäinen voi myös vakiintua pysyväksi. Kaupunkisuunnittelussa tilapäiset käyttötavat ovat olleet pitkään varsin vähän esillä, mutta nyt asian merkitys kaupunkikehittämisessä on alettu ymmärtää paremmin. Uusien käyttötapojen myötä asukkaat alkavat nähdä kaupunkinsa uudella tavalla. Helsingin Eiranrannassa tyhjentyneellä veneiden talvisäilytyskentällä toimi kesän ajan ulkoilmakuntosali. Kuntoiluvälineet ja -alusta oli levitetty merikontin ympärille, ja treenaajia vauhditti kaiuttimista kuuluva musiikki. Tyhjänä seissyt kenttä oli otettu kaupunkilaisten hyötykäyttöön.

Riihimäkeläiset näkivät vanhat kotikulmansa luovasti.

Työpajassa Riihimäellä uusiokäyttö ymmärrettiin keskeiseksi tekijäksi keskustan elävöittämisessä. Kaupunkilaiset näkivät vanhat kotikulmansa hyvin luovasti: Majakan kauppahallina ja vanhan kauppatorin liikennepuistona. Lyhytaikaisempia käyttötarkoituksia voisivat olla erilaiset tapahtumat, kuten ilotulitukset ja kirpputorit. Suurena haasteena Riihimäellä on entinen sähkövoimala, joka piippuineen muodostaa keskeisen maamerkin kaupunkimaisemassa.

Riihimäen veturitallit ovat vielä alkuperäisessä käytössään, mutta mahdollisten uusien rautatiehankkeiden myötä rakennukset saattaisivat vapautua uudelleen kehitettäviksi. Veturitallien paikalle on vuonna 1973 laaditussa ja edelleen lainvoimaisessa kaavassa tehty aluevaraus linja-autoasemalle pysäköintialueineen. Sittemmin linja-autot ovat löytäneet paikkansa Matkakeskuksesta, ja veturitallien alue on nimetty osaksi valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Veturitalleilla nähdään olevan keskeinen merkitys osana Riihimäen rakennettua ympäristöä ja kaupunki-identiteettiä, jota rautatie on vahvasti muokannut.

Riihimäellä on suuri potentiaali luoda vanhasta uutta, jännittävää kaupunkiympäristöä. Alkavassa keskustan kehittämishankkeessa kysymys on yksi keskeisimmistä. Toimijaksi tarvitaan koko kaupunki.

Paula Leppänen

Kirjoittaja työskentelee kaavoitusinsinöörinä kaupunkisuunnittelussa. Työtehtävät kattavat Riihimäen nurkasta nurkkaan ja toimiston ikkunasta näkyvät niin rautatie kuin Vantaanjokikin.

 

 

Kirjoituksessa on hyödynnetty seuraavia lähteitä:

  • Lehtovuori, Panu & Sampo Ruoppila (2011): Kaupunkikiihdytin. Tilapäiset käytöt kehittämisen voimavarana.5.10.2011.
  • Hernberg, Hella (2012): Unfinished City. Teoksessa Hernberg, Hella (toim.): Helsinki Beyond Dreams. Actions Towards a Creative and Sustainable Hometown. Ss. 28-35.Urban Dream management, Helsinki. 2012.

Kuvat Paula Leppänen