Minun Riihimäkeni: Henkinen koti Urheilutalolla

Tykkään Riihimäen kompaktista koosta, sanoo Ringa Ropo.

Keväällä 2011 olin saanut töitä Hyvinkäältä ja pohdin, mikä olisi sopiva asuinpaikka. Kiertelin Hyvinkään ja Riihimäen tienoilla, ja lopulta päädyin ajamaan mukulakivikatua Riksun rautatieaseman ohi. Se koukutti minut, ja tykästyin kaupungin selkeään rakenteeseen ja kompaktiin kokoon. Olin tullut ihmisen kokoiseen kaupunkiin.

Käytän jo usein nimitystä Riksu. Varsinkin kirjoittaessa lyhyempi muoto on kätevämpi, ja joskus kirjoitan sen vielä x:llä ihan laiskuuttani. Olen ehtinyt asua monella paikkakunnalla, ja olen huomannut seurakunnan perhekerhot hyväksi adaptoitumisvälineeksi.

Riihimäelle tullessa kerhoista ei ollut apua, sillä kaikki kolme lastani olivat jo kouluiässä. Täällä olen löytänyt paikkani lasten ja omien harrastusten kautta, ennen kaikkea urheilusta. Urheilutalolta ja Cocksin Ladyjen porukasta olen löytänyt henkisen kotini. On mahtavaa olla yhdessä hymy kasvoilla, mukavan harrastuksen äärellä. Höntsäilemme kahdesti viikossa.

Myös Riutta ja Keskuskentän ympäristö pururatoineen vetävät puoleensa – etenkin ne portaat, jotka eivät vie mihinkään! Siellä on vähän hankala vetää harjoituksia lapsille, koska portaat ovat niin suositut.

Olen syntyjäni reipashenkinen savolainen, mutta olen löytänyt riksulaisista samanhenkisyyttä. Täällä asuu jalat maassa olevaa porukkaa. Mukaan mahtuu monenlaista, koska maantieteellisesti Riihimäki on sekoitusaluetta: täällä on monesta suunnasta tulleita.

Teksti Anu Kylvén
Kuva Jenniina Nummela

Juttu on julkaistu Riihimäen kaupungin 1/2017 Koti & Kaupunki -asukaslehdessä.