Näkökulma Riihimäkeen

Kun suomalaisen tapaa metsässä, hän moikkaa, naurahtaa venäläinen opiskelija Maksim Vinogradov.

Paikalliset ja ulkomaalaiset eivät kohtaa Riihimäellä, tätä mieltä on venäläinen Maksim Vinogradov.

”Riihimäki on kansainvälinen, tapaan täällä paljon ihmisiä eri maista, opiskelijoitakin on ainakin 12 eri maasta!” Näin hehkuttaa Riihimäkeä venäläinen Maksim Vinogradov.

Vinogradov on 19-vuotias, ja hän opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa tutkintoa nimeltä Mechanical Engineering and Production Technology.

Riihimäen kansainvälisyys on jäänyt huomaamatta.

Vinogradovin näkemys saa minut, syntyperäisen riihimäkeläisen, hieman hämilleen. Olen asunut kaupungeissa kuten Lontoo ja Madrid, mutta Riihimäen kansainvälisyys on jotenkin jäänyt minulta huomaamatta.

Ja jos Vinogradovia on uskominen, niin on monelta muultakin riihimäkeläiseltä. Hänen mukaansa syitä on ainakin kaksi.
”Emme koskaan tiedä mitä kaupungissa tapahtuu, koska tietoa ei ole englanniksi”, hän sanoo.

Upeaa, että täällä löytää läheltä jokia, järvitä ja maaseutua.

Opiskelijan kuuluu opiskella, mutta moni kansainvälinen opiskelija ei yksinkertaisesti löydä Riihimäellä tekemistä vapaa-ajalleen.

”Esimerkiksi minä tulen Pietarista. Se on suuri kaupunki, jossa tekemistä on joka puolella. Riihimäki on pieni kaupunki, mahdollisuudet eivät ole koko ajan esillä vaan ne pitää löytää itse.”

Kaikille se ei ole helppoa, Vinogradov on huomannut. Hän itse tykkää käydä kuntosalilla, uimassa, kiipeilemässä ja pyöräilemässä.

”On upeaa, että täällä voi vain lähteä ajamaan pyörällä ja aivan läheltä löytää jokia, järviä ja maaseutua.”

Riihimäkeläisillä ja ulkomaalaisilla ei ole kohtaamispaikkoja.

Toinen syy siihen, miksi kansainvälisyys ei aina näy riihimäkeläisille, on se, että paikallisilla ja ulkomaalaisilla ei juurikaan ole kohtaamispaikkoja.

”Käymme joskus paikallisissa yökerhoissa, mutta niissä ei käy paljon ihmisiä”, Vinogradov sanoo.

Ja kun kohtaamisia tulee, ovat suomalaiset usein kovin hiljaisia ja haluttomiakin juttelemaan ja tutustumaan – paitsi metsässä.

”On mielenkiintoista, että jos olet metsässä, ja törmäät siellä toiseen ihmiseen, hän aina moikkaa sinua!” Vinogradov nauraa.

Teksti: Kati Ala-Ilomäki
Kuva: Teemu Heikkilä