Kolumni: God Bless Riihimäki

Kuva Heikki Tuuli

Kuva Heikki Tuuli

Riihimäki on syntymäkaupunkini ja oli kotikaupunkini vuoden 1987 loppuun.

Riihimäki oli vilkas urheilukaupunki 1960–70-luvuilla. Urheiluun positiivisesti suuntautuneen perheen lapsena tie vei luontevasti kohti keskuskenttää ja Riihimäen Kiskoa. Kentällä saattoi törmätä niin Pekka Vasalaan kuin Arvi Paloheimoon, joka oli poikiaan kannustamassa. Poikansa Martin kanssa kilpailtiinkin samassa sarjassa.

Riihimäen Pallonlyöjät pelasi pesäpallon mestaruussarjassa. Itsekin pelasin ällä-tenavissa. Riihimäen Palloseura futasi kakkosdivarissa. 1970-luvun puolivälissä Cocks pelasi mestaruussarjassa ensimmäisen kerran, uudessa 1970-luvun alussa valmistuneessa uljaassa urheilutalossa. Muistan urheilemisen lisäksi seuranneeni siellä sekä painimaaottelua että Puna-armeijan kuoron huikeaa esitystä.

Luodetien Valinnan luottopakkina pelasi muuan Jukka Jalonen.

Panostettiin jääkiekkoon: Hieno korttelikiekkotapahtuma syntyi K-kauppojen ympärille. Muistan pelanneeni maalivahtina ainakin Inkisen – ja Reiskan Valinnan joukkueissa. Luodetien Valinnassa pelasi luottopakkina muuan Jukka Jalonen. Vuosikymmeniä myöhemmin, 2010-luvulla, on pelailtu samoissa golf-kisoissa.

Ensimmäinen julkinen esiintyminen oli muistaakseni 1972 Eteläisen koulun kuusijuhlassa, Else Tuovisen säestyksellä. Voi, sitä laulamisen riemua. ”Teatteriurani´´alkoi Riihimäen teatterin nuorisolinjalla 1973. Ensimmäisistä kerroista lähtien oli selvää, että näyttelemisestä tulisi ammattini. Sain tehdä paljon hienoja rooleja muun muassa The Sound of Musicissa kaudella 1974–1975, West Side Storyssa 1979–1980.

Siihen aikaan, kun isä lampun osti, oli ensimmäinen televisionäytelmäni vuodelta 1977. Muutamia radiokuunnelmia 1980-luvun alkupuolella ja elokuvistani merkittävin on ollut Mollbergin Tuntemattoman sotilaan sotamies Sihvonen vuodelta 1985. Tuolloin en vielä tiennyt näyttämöurani jatkuvan vuonna 1987 Suomen kansallisoopperassa. Niin vain kävi!?

Musiikkiopintoni aloitin vasta armeijan aikoihin vuonna 1983 musiikkiopistossa Alinnanmäellä. Muistan, kuinka parikymppisenä istuin samoilla perusteoriakursseilla 6–8-vuotiaiden kera. Hauskaa oli, mutta taisi siinä Vilkin Päivillä olla kestämistä.

Pahin uhka teatterin tekemiseen oli 1970-luvun jälkipuolella, kun vanha teatteritalo paloi.

Teatterin tekeminen on ollut usein katkolla Riihimäellä. Pahin uhka taisi olla 1970-luvun jälkipuolella. Tammikuisessa tulipalopakkasessa vanha teatteritalo, entinen suojeluskuntatalo, näytteli viimeisen näytöksensä. Upeat lieskat löivät korkealle tähtitaivaalle, ja Hämeenaukio oli täynnä yleisöä. Itkuhan siinä pääsi! Nopeasti, kun alkujärkytyksestä oli selvitty, jatkui toiminta ”väliaikaisissa´´tiloissa ammattikoululla seuraavat noin 15 vuotta. Tilat olivat alkeelliset ,mutta hyvää teatteria sielläkin tehtiin.

Mieleeni ovat jääneet muun muassa Rauli Jokelin ohjaama ´´Opaali on timantti´´, Erkki Auran ”Enkeleitä Broadwaylla´´ ja Jouko Kiven ”West sSde Story”. Olenpa siellä nähnyt Ansa Ikosenkin esiintyvän ilmielävänä.

Hienoa, että kaupunki piti toiminnan käynnissä. Kiitokset siitä. Uudet tilat teatteri sai jo lähdettyäni kaupungista Hämeenaukiolle vanhan teatteritalon tontille rakennettuun teatteri-hotelliin.

Musiikkiopistokin toimi ahtaissa tiloissa Allinnassa ennen vanhan kirjaston tiloihin muuttoa. Intoa ja lahjakkuutta taiteentekemiseen Riihimäellä on aina ollut, vaikka taloudelliset olosuhteet ovat useimmiten olleet kehnot.

Riihimäki voi olla aidosti ylpeä kaikista kasvateistaan.

Perinteitä on myös pitänyt yllä 1980-luvulla perustettu nuorisoteatteri. Sieltä on noussut uusia korkeantason taitajia Hirviniemestä, Katajasta, Ropposen Kalleen. Riihimäki voi aidosti olla ylpeä kaikista kasvateistaan – niin urheilun kuin taiteenkin saralla.

Paljon on muistoja noussut mieleen tätä kirjoittaessani. Monituiset fillariretket Lopentien 36:n kakaroiden kesken Hirvijärvelle, pihalla pidetyt olympialaiset hienoine palkintoineen ja niin edelleen. Elämä oli yksinkertaista ilman kännyköitä ja tietokoneita. Sisävessat sentään oli jo.

Vanhempani ovat eläneet koko elämänsä Riihimäellä, lukuun ottamatta 10 vuoden syrjähyppyä Hausjärvelle. Lisäksi Riihimäellä asuu suuri joukko rakkaita ystäviä!

Niin kuin Amerikkalaiset sanoisivat: God Bless you all , God Bless Riihimäki.

Juha Riihimäki on riihimäkeläissyntyinen Kansallisoopperan solisti.