[entry-title permalink="0"]
Icehearts-joukkue

Icehearts noudattaa ”kaikki pelaa” -periaatetta ja tukee nuorten henkistä ja fyysitä kehitystä joukkueurheilun avula. Kuva Mikko Käkelä

Aina eivät perheiden voimavarat riitä. Lapsi saattaa tarvita ylimääräistä olkapäätä koulussa ja sen ulkopuolella. Tätä tarjoaa valtakunnallinen Icehearts, joka on innovatiivinen varhaisen puuttumisen toimintamalli. Se tukee koulussa ja tarjoaa mahdollisuuden harrastaa.

Riihimäellä Icehearts aloitti toi­mintansa viime vuoden keväällä, jolloin ryhmä käynnistyi Peltosaaren koululla kasvattaja Jarno Tuunaisen ja kolmen ekaluokkalaisen pojan ryhmänä. Nyt on mukana jo kahdeksan inno­kasta poikaa.

– Toiminnan ideana on koota 20–25 pojan ryhmä, joka on yhdessä saman kasvattajan kanssa 12 vuotta alakoulusta armeijaan saakka. Parin vuoden päästä ryhmä valitsee yhdessä lajin, jonka kilpailutoimintaan joukkue omalla paikkakunnallaan osallistuu. Yleisimpiä lajiva­lintoja Iceheartseille ovat jääkiekko, jalkapallo ja salibandy, Jarno Tuunanen kertoo.

Mitään yhteistä tekijää ei poikien taustalta löydy. He ovat juuri koulunsa aloittaneita, jotka tarvitsevat apua eri syistä.

Vaikka Icehearts osallistuu paikalliseen piirinsarjaan, menestyminen ei ole ensisijainen tavoite.

– Me noudatamme ”kaikki pelaa” -peri­aatetta ja tuemme nuorten henkistä ja fyysistä kehitystä joukkueurheilun kasvattavien omi­naisuuksien avulla. Joukkuelajeissa on monia hyviä asioita. Kukaan ei pärjää yksin ja vaikka kaikki eivät parhaita kavereita olisikaan, toi­meen on tultava, Tuunainen korostaa.

Koulussa ja koulun jälkeen. Icehearts toimii alkuperäisen ideansa mukaisesti tiiviissä yhteistyössä koulun kanssa.

– Sieltä Riihimäenkin toiminta käynnistyi. Olin kertomassa asiasta rehtorille sekä opetta­jille, minkä jälkeen ensimmäiset kolme poikaa valittiin juuri opettajien suositusten perusteella. Heillä oli hyvä käsitys siitä, ketkä Iceheartsista eniten hyötyisivät.

– Kun pojat on valittu, keskustelen aina ensimmäiseksi vanhempien kanssa, jotka ovat yleensä erittäin iloisia tästä mahdollisuu­desta.

– Mitään yhtä yhteistä tekijää ei poikien taustalta löydy. He ovat juuri koulunsa aloitta­neita, jotka tarvitset apua eri syistä. Icehearts esimerkiksi mahdollistaa urheiluseuraan osallistuminen, koska toiminta ei ole perheen taloudellisesta tilanteesta riippuvainen.

Koulu on koko ajan oleellinen osa toimin­taa. Icehearts-kasvattaja ei pelkästään ohjaa liikuntaharrastuksessa valmentajana, vaan on mukana myös poikien koulupäivässä.

– Minä osallistun tunneille, joilla Iceheartsin pojat ovat ja autan opettajaa, jos hän tarvitsee. Sen jälkeen jatkan poikien kanssa iltapäivällä, kun koulu on sulkenut ovensa. Meillä on sekä omaa itsenäistä toimintaamme että osallistum­me kaupungin järjestämään iltapäivätoimin­taan, Tuunainen kertoo.

Linkki koulun ja perheen välissä. Riihimäen Icehearts on toiminut vasta vajaan vuoden, mutta on saanut hyvää palautetta sekä opettajilta koulusta että poikien vanhemmilta.

– Me olemme linkki koulun ja perheen vä­lissä. On koettu hyväksi, että aikuinen mies on mukana auttamassa koulussa.

Ryhmä kootaan vähitellen, koska sillä taval­la pystytään varmistamaan eniten apua ja tukea tarvittavat pojat sekä perheet. Joskus apua saattaa tarvita yksinhuoltaja, joskus maahan­muuttajaperhe.

– Vaikka harrastustoiminnan taloudelli­nen mahdollistaminen on Iceheartsin keskeisiä tavoitteita, se ei kuitenkaan rajoitu siihen. Me olemme kasvattajia, emme urheiluvalmentajia, vaikka meillä monella urheilutausta onkin.

– Tavoitteena on poikien kokonaisvaltainen tukeminen ja ohjaaminen elämänhallintaan. Jos mukana on lahjakas urheilija, tuemme tietenkin siinäkin.

Jalkapalloilijan ura taustalla. Jarno Tuunainen innostui Iceheartsista, kun hänen pitkä uransa sarjapelaajana päättyi.

– Olen pelannut jalkapalloa 3-vuotiaasta asti ja peräti 12 vuotta korkeimmalla sarjatasolla. Totesin, että on aika lopettaa, koska jalatkaan eivät enää täysipainoista pelaamista kestäneet.

– Olin aluksi jonkin aikaa tutustumas­sa Icehearts-toimintaan Vantaalla, mutta kun poikia valittiin Riihimäen joukkueeseeni, niin asemapaikkani on ollut Riihimäki.

Tuunainen ei ole Riihimäen kaupungin palkkalistoilla, vaan työskentelee suoraan Iceheartsille. Systeemi perustuu siihen, että ensimmäisen kolmen vuoden aikana varat tulevat opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä Icehertsin omasta varainhankinnasta. Sen jäl­keen paikalliset osastot hakevat aina vuosittain toimintabudjettinsa omilta kaupungeiltaan.

– Toivon, että pystymme osoittamaan toi­minnan tärkeyden. Hienoa tietenkin olisi, että löytyisi myös yrityksiä, jotka ovat halukkaita tukemaan oman kaupunkinsa toimintaa, Jarno Tuunainen sanoo.

Kuva: Mikko Käkelä