[entry-title permalink="0"]
Kaupunginmuseon työpajassa lapset loivat talvisia taideteoksia sahanpurun ja höyläyslastujen avulla. Myös erityisryhmien liikunnanohjaaja Panu Tavisalo (vas.) innostui taiteilemaan kaupunginmuseon harjoittelijan Vivi Virtasen (oik.) ohjaamana. Kuva: Päivi Yli-Karhula

Kaupunginmuseon työpajassa lapset loivat talvisia taideteoksia sahanpurun ja höyläyslastujen avulla. Myös erityisryhmien liikunnanohjaaja Panu Tavisalo (vas.) innostui taiteilemaan kaupunginmuseon harjoittelijan Vivi Virtasen (oik.) ohjaamana. Kuva: Päivi Yli-Karhula

Riihimäen museoissa syksyn ja talven aikana toteutunut Erityislapsiperheet museoissa -pilottiprojekti on saatu päätökseen. Pilotissa kehitettiin ja testattiin erilaisia toiminnallisia menetelmiä, joiden avulla museot voivat tarjota palveluitaan entistä esteettömämmin. Jo päättynyt LiiKuTa-hanke kokosi yhteen monialaisen työryhmän, joka yhteistyössä pilottiin osallistuneiden neljän perheen kanssa suunnitteli ja toteutti viiden työpajan sarjan loka-helmikuun aikana.

Lapset, joilla on eriasteisia aistiyliherkkyyksistä tai jonkinlainen autismin kirjoon kuuluvista sairauksista, voivat kokea julkisissa tiloissa liikkumisen epävarmaksi. Suurimpana huolenaiheena pilottiin osallistuneilla perheillä oli muiden ihmisten reaktio, jos oma lapsi kiinnostuessaan aloittaa loputtomalta tuntuvan kysymistulvan tai jos lapsi haluaa liikkua vauhdikkaasti tilassa tutkiakseen ympäristöään eri aisteillaan. Esimerkiksi pelkästään visuaalinen kokemus ei riitä lapselle, joka tutkii ympäristöään koskettaen. Pilotti pyrki tarjoamaan perheille turvallisen ympäristön kokeilla julkisissa tiloissa liikkumista.

Riihimäen kaupunginmuseolla, Riihimäen taidemuseolla, Suomen lasimuseolla, Suomen Metsästysmuseolla sekä Valtakunnallisella Työväentalonmuseolla pidettiin jokaisella yksi 30 minuutista 60 minuuttiin kestävä, omaan erikoisalaansa sopiva elämyksellinen työpajailta. Työpajan suunnittelijoina ja ohjaajina toimi museon edustajien lisäksi Riihimäen kaupungin erityisryhmien liikunnanohjaaja Panu Tavisalo sekä Riihimäen kaupunginmuseon ohjaajaharjoittelija, Hämeen Ammattikorkeakoulussa ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa opiskeleva Vivi Virtanen. Suunnittelun tukena olivat myös Riihimäen Seudun Terveyskeskuksen toimintaterapeutit.

Pilotti tarjosi perheille turvallisen ympäristön kokeilla julkisissa tiloissa liikkumista.

– Kaikille sopiva museokäynti syntyy yksityiskohtien säätämisestä. Kohderyhmästä etukäteen saaduilla tiedoilla loimme eri aisteja huomioon ottavia tehtäviä. Aistisäätelyn ongelmia huomioitiin jokaisen lapsen kohdalla yksilöllisesti samoin kuin muitakin erityisyyksiä, kertovat Tavisalo ja Virtanen.

Vähemmän luentoa, enemmän toimintaa

Työpajat noudattivat rakenteissaan säännönmukaisuutta, minkä toivottiin helpottavan työpajatilanteeseen sopeutumista. Jokaisen työpajan alussa kokoonnuttiin museon aulaan ja käytiin työpajan vaiheet nopeasti läpi. Työpajoissa oli museosta riippuen kahdesta neljään erilaista toiminnallista työpajaosiota, joissa painotettiin eri aistien huomioon ottamista.

– Esimerkiksi kaupunginmuseolla tunnistimme haistelupurkkien avulla erilaisia kotitalouden hajuja, kuten mausteita ja pesuaineita. Lasimuseolla kuuntelimme suuren lasipulloteoksen ääniä ja Metsästysmuseolla kokeilimme miltä oravan ja ketun turkki tuntuu, Virtanen luettelee.

Käsittelyssä olevaa asian ymmärtämistä tuettiin eri tavoin. Lasinpuhallusta havainnollistettiin puhaltamalla yhdessä saippuakuplia ja karhun kohtaamista harjoiteltiin draaman keinoin. Askartelut ja muu taiteen tuottaminen säästettiin aivan työpajojen loppuun. Suuren suosion lasten keskuudessa sai Riihimäen taidemuseolla toteutettu vauvojen värikylpyyn perustuva maalaaminen.

Toiminnalliset tehtävät auttoivat lapsia keskittymään käsiteltävään aiheeseen.

Työpajoista saadun kokemuksen mukaan tärkeää oli eri aistien aktiivinen käyttäminen toiminnan yhteydessä. Kierros ei voinut olla luentomainen, sillä lasten keskittyminen ei olisi riittänyt ihmeitä pursuavassa tilassa. Toiminnalliset tehtävät auttoivat lapsia keskittymään käsiteltävään aiheeseen. Koskeminen houkuttaa varmasti jokaista museovierailijaa, erityislasta erityisesti.

Suomen Lasimuseossa yhtenä työpajan pisteenä oli tutkia Eino Toi­kan teosta ”Sateet tulivat”. Massiivinen puristelasin raaka-aineesta koottu painava ja erittäin terävä pilveä muistuttava teos houkuttelee koskemaan ja tun­nustelemaan sen pintaa. Teosturvallisuuden vuoksi näin ei kuiten­kaan voi tehdä. Teoksen painavuuden ja terävyyden havainnollista­misessa käytettiin apuna pumpulia ja hammastikkuja. Lapset saivat pohtia onko teos yhtä pehmeä ja kevyt kuin pumpuli vai pistikö se terävästi kuten hammastikku.

Pilotista saatu kokemus on tärkeässä roolissa jatkossa museopalveluiden kehittämistä ajatellen. Kokemus voidaan loppuraportin avulla jakaa valtakunnallisesti kaikkien museoiden hyödynnettäväksi. Erityislapsille suunnatun toiminnan toteuttamiselle on monia eri tapoja ja jokainen museo voi soveltaa toimintaa sopimaan omiin käy­täntöihinsä. Aluksi täytyy miettiä tarvitaanko erityislapsista etukäteen tietoa vai voiko toiminnan suunnitella niin esteettömäksi, että kenellä tahansa on mahdollisuus osallistua siihen omien kykyjensä mukaan.

– Kulttuurin saavutettavuus kuuluu ihmisoikeuksiin, Virtanen muistuttaa. Avoimet asenteet ja päätöksenteko ovat apuna saavutetta­vuuteen vaikuttamisessa. Toimintojen suunnittelijoiden, rahoittajien ja toteuttajien valveutuneisuus ja kaikki mahdolliset käyttäjäryhmät huomioiva asenne lisäävät saavutettavuutta. Saavutettavassa kult­tuurikohteessa monenlaisia yleisöjä palvellaan hyvin ja niissä kaikilla on mahdollisuus osallistua ja saada elämyksiä.

Teksti: Vivi Virtanen