Blogi: Uusin silmin

Ihmisellä on tapana palikoida elämänsä ajanjaksoiksi. Omassa elämässäni käynnistyi uusi vaihe tammikuussa, kun aloitin työt LiiKuTa-hankkeen projektikoordinaattorina Riihimäen kaupungilla. Riihimäen sivu olen suhannut junalla useaan otteeseen entisen elämäni palikoissa, mutten voi leuhkia tuntevani aluetta kovinkaan hyvin. Mitä tiesin Riihimäestä etukäteen?

Rautatieläisperinnön, varuskunnan, lasiteollisuuden. Muutaman tunnetun henkilön, jotka ovat pitäneet pienen kotikaupunkinsa lippua korkealla valtakunnan mediassa. Sellainen kiinnittää huomioni. Mikä tässä paikassa on niin mielenkiintoista?

Kaupunginmuseo

Johannan työpöytä sijaitsee kaupunginmuseon vintillä. Kuva Miia Heinonen.

Junalla ja kiskoilla on ollut minun elämässäni merkittävä rooli. Nyt vietän junassa enemmän aikaa kuin koskaan, kun kuljen töihin sillä päivittäin. Ensimmäiseksi tutustuin Rautatiepuiston viehättävään alueeseen. Sain työhuoneen kaupunginmuseon vintiltä, asemapäällikkö Öllerin ylisiltä. Useana aamuna olen astellut Öllerinkadulle yhtä matkaa jäniksen kanssa. Pensaikossa kiertävät fasaanit, eräänä iltapäivänä kuusessa kieppuva kurre kiikaroi minua silmästä silmään ikkunalaudalla. Riihimäen kaupunki kertoo olevansa kotikaupunki, ja nämä pihapiirin päivänpiristäjät ovat tehneet kotiutumisestani iloisen tapahtuman. Saan seurata niiden puuhia ja kevään edistymistä päivittäin, ja oloni on etuoikeutettu. Nytkin se orava pyörii tuolla, kuusen latvassa oksien alla.

Erityisesti pidän uimalan alueesta – vesitornista korkealla mäellä, portaista, kumpuilevista pihapiireistä, joissa talot heijastelevat ajan kulumista.

Kaupunkia kierrellessäni olen huomannut, että pienellä alueella on runsaasti kerrostumia eri rakentamisen aikakausista. Hämeenkatu on loistava pala pikkukaupungin raittia. Erityisesti pidän uimalan alueesta – vesitornista korkealla mäellä, portaista, kumpuilevista pihapiireistä, joissa talot heijastelevat ajan kulumista. Aivan pohjattoman paljon minua kiehtoo Ruususen uneen vaipunut salaperäinen Allinna, joka on piiloutunut mäen katveeseen odottamaan pelastajaansa. Ydinkeskustaa vartioi majesteettinen Voimala, jonka kyljessä uusia yrittäjiä vartovat levottomasti matkakeskuksen lasiset huoneet. Pahamaineisen Peltosaarenkin kiersin. Tavanomaisesta betonilähiöstä sen erottavat viheralueet, viljelypalstat, torialueet leikkipuistoineen sekä aktiivinen asukastoiminta.

Intergroituminen uuteen asuin- tai työympäristöön alkaa omalla kohdallani paitsi kulmilla koluamisesta myös kirjastokortin hankkimisesta, jumppaan tai muuhun harrastukseen ilmoittautumisesta sekä paikallislehden lukemisesta. Pääkirjoitukset, kolumnit ja mielipidesivustot ovat oikea kultakaivos – niistää saa käsityksen siitä, kuinka maa makaa tai tanner tömisee.

On tärkeää on tarttua toimeen ja tehdä kaivattu muutos itse. Siihen on tällä hetkellä useampikin mainio mahdollisuus.

Epäkohdista on tärkeää puhua ääneen ja keskustella. Mutta sitä tärkeämpää on tarttua toimeen ja tehdä kaivattu muutos itse. Siihen on tällä hetkellä useampikin mainio mahdollisuus:

Siisti Riksu -kampanjan Siisti idea -keruu on käynnissä 7.4. asti. Pieniä ja suuria toteuttamiskelpoisia ideoita lähiympäristön siisteyden ja viihtyisyyden edistämisestä kerätään useassa pisteessä ympäri Riihimäkeä. Ideoita voi muuttaa teoiksi kevään ja kesän aikaan, ja parhaat tullaan palkitsemaan.

Katujen sammuneita lasisilmiä on mahdollista elävöittää pääsiäisenä LiiKuTa-hankkeen organisoimassa Pääsiäisen somistuskampanjassa. Erilaiset yhdistykset ja ryhmät koululuokista seuroihin ja kaveriporukoista perheisiin voivat päästää luovuutensa irti ja suunnitella pääsiäis- tai kevätaiheisia näyteikkunoita keskustan liiketiloihin. Tilat toteuttajineen merkitään Pääsiäiskaupunki Riihimäen sivuille. Suurkiitos jo nyt kaikille tahoille, jotka lainasivat kiinteistöjensä ikkunoita kampanjan ajaksi!

Riihimäki näyttäytyy muutaman kuukauden näppituntumalla kovin potentiaaliselta paikalta etenkin tällaisen LiiKuTa-hankkeen kaltaisen hybridin näkökulmasta. Pääsiäiskaupunki on tuleva ympäristötaidekaupunki. Myös lasitaideteollisuus on käynnistymässä uudelleen. Alueellamme toimii useita vireitä urheiluseuroja ja kaupunkiin rakennetaan niin jäähallia, skeittiparkkia kuin tekonurmea.

Yksi murheenkryyni Riihimäellä toki on, joka tuntuu painuneen syvälle paikallisten sieluun: suurten vesistöt puute. Onneksi pelastus on lähellä – hämäläinen luonto ja vesistö kutsuvat askeleen päässä Lopella ja Hausjärvellä. Sinne minäkin tutustun seuraavaksi.

Nähdään pääsiäisen tapahtumissa Riihimäellä!

Riihimäkeläisten oma kylpyhuone Harjukylässä tarjoaa poikkeuksellisesti myös ääniaaltoja kiirastorstaina 17. huhtikuuta. Tarjolla on Konserttiuinti, jossa esiintyy sekakuoro Vanajan Laulu. Lisää tästäkin pääsiäisen ohjelmassa. Nähdään siellä!

Johanna Sillanpää

JohannaKirjoittaja työskentelee projektikoordinaattorina LiiKuTa-hankkeessa, joka edistää hyvinvointia liikunnan, kulttuurin ja taiteiden avulla Riihimäellä, Hausjärvellä ja Lopella. Johanna on kirjoittamisen ja kirjallisuuden harrastaja sekä luonnon, liikunnan ja kulttuurin ystävä.