Junalla töihin

Ulla

Ulla Vilkman tekee töitä junassa ja pitää myös etäpäiviä. Kuva Leila Kinnari-Wahren

Kello on kahdeksan aamulla, ja aamuaurinko on noussut taivaalle. Riihimäen rautatieaseman ykköslaiturilla on paljon ihmisiä. Suurin osa heistä on Ulla Vilkmanin, 37, kaltaisia työmatkaajia, jotka odottavat Helsinkiin menevää IC-junaa.

Vilkman on kulkenut Riihimäeltä töihin Helsinkiin viime syksystä lähtien. Hän työskentelee konsulttina henkilöstön ja esimiesten kehittämispalveluissa. IC-junalla matka kestää aikataulun mukaan 44 minuuttia.
”Aluksi työmatka jännitti. Olin tehnyt töitä yrittäjänä kahdeksan vuotta ja saanut itse määritellä aikatauluni”, Vilkman sanoo. ”Minulla on kaksi lasta, ja mietin, miten työmatka tulee muuttamaan arkeamme.”

Riihimäeltä käy töissä pääkaupunkiseudulla reilut 2 000 ihmistä. Riihimäen ehdoton valttikortti asuinpaikkana onkin hyvät yhteydet eri kaupunkeihin niin autolla kuin junalla – Helsinkiin, Tampereelle, Lahteen ja Hämeenlinnaan, muun muassa. Pitkät työmatkat pelottavat silti monia. Aivan kuten Vilkmankin, ihmiset miettivät miten työmatka vaikuttaa perheen arkeen. Näkeekö lapsia enää koskaan? Ovatko junat paljon myöhässä? Kuinka kalliiksi matkaaminen tulee?

Millaiseksi kokemus pitkästä työmatkasta muodostuu, riippuu paljon ammatista, työnantajasta ja elämäntilanteesta.

Millaiseksi arki muodostaa pitkän työmatkan myötä, riippuu paljon työnlaadusta. Vilkman tekee suhteellisen itsenäistä asiantuntijatyötä. Hän pystyy tekemään töitä missä vaan ja pitää myös etäpäiviä.
”IC-junassa on helppo tehdä töitä. Aamuisin junassa joka toisella on läppäri auki”, hän kertoo junan kahvilavaunussa.

Toinen tärkeä asia Vilkmanin mielestä on työpaikan sijainti Helsingin päässä. Hänen työpaikkansa on Bulevardilla, suhteellisen lyhyen kävelymatkan päässä Helsingin rautatieasemalta. Hänen ei tarvitse käyttää julkisia liikennevälineitä enää Helsingin päässä.

Arjen kannalta merkitystä on myös sillä, miten työnantaja suhtautuu työn tekemiseen eri paikoissa. Jos työajat olisivat tiukasti työnantajan säätelemät ja työmatkat jokapäiväisiä, äitinä Vilkman kokisi työn Helsingissä hankalana.
”Silloin näkisin lapsiani todella vähän.”

Vilkmanin työ on sellaista, että hänen ei tarvitse huolehtia junien myöhästelyistäkään. Tiukat työajat vaikeuttaisivat tilannetta. Silloin työnantaja nimittäin saattaisi velvoittaa tekemään ylitöitä myöhästymisen verran, ja se venyttäisi työpäivän pitkäksi.
”Minä saatan myöhästyä asiakaspalaverista, mutta siihen ei onneksi kenenkään maailma kaadu”, hän sanoo.

Millaiseksi kokemus pitkästä työmatkasta muodostuu, riippuu siis paljon ammatista, työnantajasta ja elämäntilanteesta.
”Olen huomannut, että perheellisille tämä on joskus omaa aikaa: kerrankin on aikaa lukea kirjaa rauhassa”, Vilkman sanoo.

Teksti Kati Ala-Ilomäki